Käväsin eilettäin porukoiden luona. Isukkipuoli otti renkaista nastat poikkee, eli nyt ajetaan tämä kesä sitten sellaisilla renkailla, kun ei ostettu uusia kesärenkaita. Saa nähdä onko mulla auto käytössä vielä talvella, sillä eihän siihen ole nyt sitten talvirenkaita, vaan jos saan vielä autoa pitää, niin siihen pitää ostaa sitten uudet talvirenkaat. Olen jo jotenkin asennoitunut siihen, että tulevana talvena ajan fillarilla asioille, tai kävellen. Surullista, jos niin käy. No, aikahan sen näyttää.

Heräsin tänä aamuna jo tunti sitten, eli viiden jälkeen. Nyt olen sitten istunut koneella siitä lähtien ja tuossa vieressä on ikkuna auki ja ulkoa kuuluu lintujen laulua ja tässä koneella on hämärää, en ole laittanut valoja lainkaan tänä aamuna. Nautin tästä puolihämärästä, kun kuitenkin näkee tässä kirjoittaa, kun koneen näytön valo valaisee sen verran. Mulla on jotenkin niin hyvä fiilis tänä aamuna, ihan sellainen mukavan keväinen tunne. Sain eilen äiteeltä sellaista roppia tuohon korvaani, että korvan lukkoisuus aukesi ja olo parani huomattavasti. Nyt tuntuu siltä, että tämä flunssa alkaa talttua. Äitee sanoikin eilen, että pitäisi muistaa, että antibioottien kanssa pitää ottaa särkylääkettäkin, että niiden lääkkeiden teho vaan paranee. En ottanut tälle aamulle sitä äiteen antamaa roppia, otan sen vasta illaksi. Sain muutenkin ottaa aamusta kolme lääkettä:antibioootti, duact ja mielialalääke. Eipä siinä tee mieli teetä kummempaa näin aamuisin syödäkään, kun saa kourallisen lääkettä syödä.

Vaikken ole Karhean Komeasta kuullut mitään torstain jälkeen, perjantaiaamuna tosin kävi nopsaan mesessä, mutta ei juteltu, niin siitäkin huolimatta minulla on hänestä hyvä tunne. Jotenkin tunteeni häntä kohtaan on vain varmistunut. Samallainen tunne minulla oli parisen vuotta sitten, kun olin ihastunut erääseen nuorehkoon mieheen ja olimme tunteneet jo pari vuotta siihen mennessä. Niin varma tunne omista fiilareista kyseistä miestä kohtaan. Meinaisin eilen luikauttaa äiteelle, että olen ihastunut erääseen mukavan ihanaan mieheen, mutta sainpa pidettyä asian vielä omana tietonani. Ehkä se on niin, että Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Yöllä näin perin merkillistä unta. Olin eräässä vaiheessa morsian, pohkeeseeni hierottiin lämmintä  valkosuklaavoidetta, sitten olin vuosisatoja menneessä jossain vanhassa kylässä nunnana ja ryysyläiset jakoivat munkkeja ja tunkivat niitä korviini ja silmiini ja kädessä olevaan sankooni ja työparini ei saanut yrityksistään huolimatta sankoonsa yhtään munkkia.Ehkä tähän vaikutti eilinen, kun äitee yritti tyrkyttää minulle kahvin kanssa sokerimunkkia, mutta otin vain pikkupullan. Sitten olin koulussa ja oli päätöstanssit ja ysiluokan ihastukseni katsoi minua merkittävän pitkään, kun oli saanut kuulla, että olen ihastunut erääseen mieheen ja se ihastuksenkohteeni ei ollut tämä katseita luova nuorimies. Oikeasti tämä katseita luonut mies on tälläkin hetkellä facebookissa ystäväni. On ollut monesti tunne, että minun pitäisi laittaa hänelle bookissa yksityisviesti, mutta en ole tohtinut. Ihailen häntä vieläkin, vaikka viimeisestä yhteisestä koulukeväästämme on jo 19 vuotta. Hän oli silloin seiskalla ja minä ysillä, kuljimme koulumatkat samalla linja-autolla. Hän minut pyyti viime vuonna bookissa ystäväkseen

Tänään on taas kirjoittajaseuran kokoontuminen. Minulla onneksi on tarina valmiina, vaikka kuluneen kuukauden aikana tuntui, etten saa mitään tarinaa kyhättyä, sitten se vaan putkahti kuluneella viikolla mieleeni ja kirjoitin sekä tulostin sen. Mukava taas mennä kuuntelemaan ja kommentoimeen tarinoita.

Huomenna alkaa viiden päivän työviikot ja laskin, että eihän täysiä työviikkoja ole tässä kuussa kuin kolme, kun on helatorstai- viikko ensiviikon jälkeen. Varmaan aika nopsaan menee tämä toukokuu, uskoisin niin ja sitten onkin kesä jo ovella