Odottelen täällä kiltisti iltapäivävuoroon lähtöä. Kahdeltatoista pitää olla kerhoilemassa. Siis aikaa vielä on.

Heräsin tunti sitten kauhu-uniltani. Siinä oli talvi ja kauheesti lunta! Mun piti lähtee tutulle kätilöksi, vaikken ole sen alan ammattilainen, eikä itselläni ole edes lapsia. Sit piti olla hiihtokilpailuissa hiihtämässä ja jossain paraatissa marssimassa ja kuolleita ruumiitakin oli unessa. Hyi kauhistus!!!! Herätessä oli kyllä ihan selkäänsaaneen oloinen tunne, enkä yhtään ihmettele.

Kaihokaipuu on Karhean Komean Miehen seuraan. Torstaina viimeksi juteltu mesessä, enkä yrityksistäni huolimatta saanut hänen luurinumeroaan, vaikka yritin olla ovela. Nyt mä sitten vaan kiltisti kärvistelen ja joka päivä odotan, että hän tulisi meseen, mutta ei ole näkynyt Ilkeetä tällainen, kun on ihan ihastunut mieheen.

Lähden lukemaan A-L. Härkösen Ei kiitos-kirjaa, että saan ajatukset jonnekin muualle.