Se on sitten kolmen päivän saikku vietetty ja edessä on kauhian pitkä työpäivä. Kahdestatoista neljään ja siihen vielä matkat, eli päivälle tulee mittaa viisi tuntia. No sekin on kyllä paljon, kun en ole täystin terve, sillä vasen korvani on edelleen lukossa, lääkkeistä huolimatta ja flunssaa piisaa. Kun kerran kuumetta ei ole, niin menen tekemään tämän päivän. Saan edes hitusen vappu mieltä elämääni, kun näen taas muksut ihanaiset Oikeastaan oli pitkät nämä päivät, kun vapaata kertyi peräti kuusi päivää! Nyt sitten vapun jälkeen alkaakin viisipäiväinen työviikko. Hiukan jänskättää, kuinka sitä jaksaa. Uskoisin kuitenkin, että päivät menevät hurahtamalla ohitse. Kuitenkin teen vain neljän tunnin päiviä.

Eilen oli taas kerran ihana loppuilta. Olin ihan kypsyneenä sätissä lukemassa juttuja, kunnes näin erään tietyn nimmarin siellä. Läksin heti pois sätistä ja ajattelin sulkea koneen, kunnes Karhean Komea Mies kirjautuikin meseen ja huikkasi viestin heti minulle. Päässä pyöri monenlaista ajatusta siitä, että en piruillessanikaan vastaa hänelle. No, ei mun päätös pitänyt, vaan moikkasin häntä ja siitähän juttu läks taas. Ja sitten camiteltiin. Voi että mä olen ihan lätkiintynyt häneen!!!!! Nyt mä sen vihdoin tiedän Ehkäpä tämä päivä menee jotenkin usvassa, kun ajattelen KKMiestä ja eilistä...