No niin, nyt pääsee kunnolla sairastaan. Eihän ne eilen saaneet lekurissa mun korvalle mitään. Lekuri vaan sanoi, että se korvakäytävä on turvoksissa tän flunssan takia ja että siellä on alkava korvatulehdus. Ei ollut siis mikään vaikkukökkäre siellä tukkimassa ja estämässä kuuloa. Kuulemma ihan samanlainen, kuin että lentokoneessa menee korvat lukkoon. Mut tää on jo neljättä päivää lukossa Sain mä siihen antibioottikuurin, jos alkaa kunnolla särkeen. No enhän mä sitä kuuria sitten eilen tajunnut ottaa ja tietysti yöllä kipotti korvaa niin, että tänään oli sitten haettava se lääkekuuri siihen. On mulla nyt kunnon lääkkeet, ku meni jotain 50 euroa apteekkiin: yskänlääke, duact ja nyt tää amarion-lääke. On muuten viikon kuuri, joten eipä tartte ottaa mitään väkevää vappuna. Nyt on sitten flunssa kestänyt kaks viikkoa! Mulla on siis nämä kolme päivää saikkua, eilinen, tää ja huominen. Torstaina pitäs mennä sitten kerhoilemaan neljäks tunniksi iltapäivään.

Nyt alkaa hiukan tuntua siltä, että asiat alkaa järjestyyn pikkuhiljaa. Saan siis asumistukee ja soitin isännöitsijälle siitä ja että mun ei tartte maksaa toukokuulla vuoraa lainkaan, kun tältä kuukaudelta maksoin koko vuokran ja sainkin asumistukee jo tälle kuukaudelle. Kesäkuullakin tarttee maksaa vain muutamia kymppejä vuokraa, että ihan kiva juttu sinänsä, että saa jotain vähän sukan varteen säästöön tulevia laskuja varten. Ei kyllä mitenkään tuhlaamaan voi alkaa. Vielä mä odotan tuota työmarkkinatukipäätöstä, toivottavasti tulee pian. Tuli nimittäin aika kivan summainen sähkölasku. On tää nyt tällaista tukiviidakkoshowta tää mun elämäni. Mut pikkuhiljaa ne lutviutuu, asia kerrallaan

Koin eilen taas kerran yllätyksen, kun olin tullut lekuri- ja apteekkireissulta kotiin. Puhelin soi, kun olin ehtinyt koneelle. Numero oli outo ja vastasin vain, että HALOO. No sieltä kuului miehen nimi ja hetken löi tyhjää, kunnes mies alkoi jutella enemmän ja tunnistin puhetyylin. Sehän oli yks nuorehko heppu täältä samalta suunnalta, kuin minäkin. Hän soitti ekan kerran maaliskuun lopulla ennen pääsiäistä ja juttelimme mesessäkin. Jotenkin olin vain poistanut hänen numeronsa luuristani ja nimensä mesestäni ja samoin tein koko miehen mielestäni. No näin  siis koin yllätyksen, kun hän soitti minulle. Oli tien päällä ja nähnyt paikkakuntani nimikyltin ja oli muistanut minut. En oikein tiedä, kuinka tähän mieheen suhtautua. Kävin justaan hetki sitten katsomassa miehen kuvat ircissä ja laitoin hänelle pienen kommentin sinne. Onhan hän ihan komea, mutta ei hän oikein sykähdytä minua. Hän sanoi eilen, että hän haluaa tavata minut. Minä en sanonut hänelle vielä mitään varmaa. En tiedä, haluanko tavata hänet, kun en ole ihastunut häneen.

Toisin, kuin Karhean Komeaan Mieheen olen lääpälläni. Hänessä vain on sitä jotain, joka vetää puoleensa. Huomenna tulee viikko, kun olemme viimeksi jutelleet. On jo ikävä hänen seuraansa. On se ihanaa, kun on pari kuvaa, joita ihailla kaivaten