Eilen olikin kyllä metka päivä, tai siis paremminkin sanottuna metka iltapäivä ja ilta.

Osuttiin Karhean Komean Miehen kanssa taas meseen yhtäaikaa ja hän alkoi heti jutella. Ensin kolmesta himppu yli neljään ja vielä toistamiseen kuudesta puoli kahdeksaan. Ehdin siinä välissä käydä saunassa ja hiukan lepuuttaa ajatuksia. Kun hän oli vielä illallakin mesessä, niin heitin hänelle viestin ja jonkin ajan kuluttua hän vastasi ja juttu läks siitä sitten eteenpäin.

Rohkaisin mieleni ja kysyin Mieheltä, että mikä tämä minun ja hänen välinen juttu oikein on, että onko meillä joku nettisuhde? Hän on kuulemma ihan samaa miettinyt. Sitten kerroin, että minä olen ainakin ihastunut häneen, että siitä ei ole enää epäilystäkään. No hän sitten kysyi, että miltä minusta tuntuu, jos hänenlaisensa nuori kolli on ihastunut minuun? Kysyin häneltä, että onko hän? Niin hän vastasi, että vähäsen.. Sanoin hänelle, että sehän on ihanaa vaan Sen jälkeen hän alkoi jutella työtilanteestaan, että kun se on vielä monimutkainen. En ottanut siihen mitään kantaa, sillä en nyt tässä vaiheessa haluakaan tietää mitään tulevaisuuden visioita. Kyllähän juttelimme jo aiemmin kyseisestä asiasta, että hän voi vaikka muuttaa vielä ulkomaille, että mitä sitten eteen? Aikahan sen näyttää. Nyt olen vain onnellinen, että olen ihastunut häneen.

Ei jotain hyvää, ettei jotain monimutkaistakin. Sillä ennen kolmea eilen mä olin kuin olinkin sätissä ja juttusille tuli tuttu nimmarin omistaja. Ensin hän kysyi, että passaako jutella ja sanoin, että tottakai. Muutenkin tämä ihminen oli hiukan varuillaan olevana. Hän siis oli yksi viime vuoden lopun ihastuksistani. Oli ollut kaverini myös bookin puolella, mutta jonka sitten poistin, kun juttu alkoi ahdistaa liikaa, enkä silloin halunnut mitään seurustelusuhdetta.

Siinä sitten ehti mieleen tulvia mukavia muistoja luurikeskusteluista, joita vietimme loppuvuodesta tämän Soittajamiehen kanssa , tai se taisi olla joulukuun alkua vasta. No kuitenkin. Ihan tuli kyyneleet silmiiní, kun muistin hänet. Ehdimme vaihtaa s.postiossat ja sitten läksin pois sätistä, kun Karhean Komea alkoi jutella minulle mesessä.

Illalla näitä miehiä miettiessäni ihmettelin, kummasta pidän enemmän. En keksinyt eroksi mitään muutakuin sen, että Karhean Komea Mies ei tupakoi, mutta tämä Soittajamies tupakoi. No, minä itsekään en polta, joten en oikein pidä tupakan polttajista. Joten ajattelinkin, että tämä Soittajamies on sitten pelkkä kaveri vain, ei enää ihastus. Vaikka hän olisi kyllä lähempänä, kuin KKMies.

En voi olla ihailematta tuota KKMiehen kuvaa, jonka eilen sain mesessä. Piti se vallan tulostaa heti sivun kokoisena ja se on tässä koneeni vieressä. Oi että hän on sitten syötävän komea tumma mies!!!! Huh huh

Mukavaa torstaipäivää vaan. Minulla on tänään viikon vimppa työpäivä