Jepulis jee ja taas on yksi yksinäinen viikonloppu takana. No, yksinäinen siinä mielessä, ettei luonani käynyt kukaan, enkä minä käynyt missään. Ei vaan jaksanut lähteä kotoa yhtikäs minnekään. Aikaa meni sitten koneella ollessa, kirjaa lukiessa ja luurissa löpistessä. Juu, harhailin taas sätissä eilenkin ja sainpa sieltä jopa kaksi miestä soittamaan itselleni. No, ensimmäiseen kyllästyin, oli vanha mesetuttu, mutta kun jutut meni typeriksi, niin lopulta taas poistin hänet mesestä. Toiseen mieheen kyllästyin, kun hänen soittaessaan kuulin, kuinka näpytteli jotain koneella, näin sen caminkin kautta, niin toivonpa, etten kuulisi hänestä enää mitään. No, tulihan edes juteltua luurissa.

Koneelta kun läksin eilen kuuden aikoihin kirjan pariin sänkyyn, niin luuri alkoi piippailla viestiä. Viestin mukana tuli vain lähettäjän numero ja hetken sitä numeroa katselin ja tottapa mä muistin, kenen se on. No, tämän isäksi haluavan miehen. Kyseli puolentoista viikon hiljaiselon jälkeen, että olenko jo löytänyt seuraa? Laitoin vastariksi, että yksin olen kotona kirjan kera. Hänkin sitten laittoi, ettei ole löytänyt seuraa, vaikken sitä edes häneltä kysynytkään! Sittenpä en saanut hetken rauhaa häneltä, vaan viestejä tuli koko illan. Alkoi jo ihan ärsyttämään se viestien määrä. Joihinkin en edes ehtinyt tai viitsinyt vastata, kun seurasin lempisarjojani Lehmän vuotta ja Kunnian hintaa töllöstä. Sänkyyn tultuani hetken aikaa tekstailin ja sitten laitoin luurin äänettömälle. Yöllä heräsin ja vilkaisin luuria, joka vilkutti pimeässä sinistä valoa, että jotain toimintaa oli ollut ja viestejä oli tullut viisi! Eräässä viestissä hän kutsui minua taas kullaksi Piruuttanikin laitoin hänelle silloin yöllä viestin hih hih. Tähän mennessäkään en ole hänestä kuullut mitään, onneksi! Hyvä vaan, kun luuri on taas hiljainen.