Eilen lähdin viiden aikoihin kirjastoreissulle, sillä siellä oli kuudelta alkamassa Naisen silmin-draamaesitys, josta olin saanut meiliä kirjoittajaseuran vetäjältä jo jokin aika sitten. Ensin ajattelin, että käyn vain palauttamassa lainaamani kirjat kirjastoon ja tulen takaisin kotiin nysväämään. Kuitenkin tämä meilin laittanut ihminen tuli kirjastossa juttusilleni ja niin vain sitten tuli jäätyä odottamaan sen esityksen alkua. Kolme naista esitti sen, tai siis yksi heistä toimi tarinan pätkien lukijana ja toiset kaksi olivat taustalla. Pidin kyllä kovasti esityksestä. En ole vielä koskaan aiemmin ollut seuraamassa moisentyylistä esitystä ja varsinkin kirjasto esityspaikkana oli minulle ihan uutta. Eipä meitä ollut kuin kuusi naista ja tämä kirjastontyöntekijä seuraamassa esitystä, vaikka paikkoja olisi ollut useammalle kymmenelle. Minä en ainakaan kadu, että menin kirjastolle ja jäin vielä seuraamaan esitystä. Se oli mielestäni ihanaa vaihtelua kotona nysväämiseen. Hiukan kulttuuria

Esityksen jälkeen meille oli varattu kahvitus, joka oli ilmainen. Minä tosin otin vain mukillisen mehua. Pullaa, kakkua ja keksejäkin oli tarjolla, mutta pystyinpä vastustamaan kiusausta ja tyydyin vain juomaan mehua. Hyvä minä! Sitten sai ostaa näiden naisten kokoamaa kirjasta, joka maksoi 20 euroa ja samalla sai osallistua kirjapaketin arvontaan. Tein mielestäni hyvän ratkaisun tiukan euron elämässäni, enkä ostanut kirjasta, vaikka hiukan mieli tekikin osallistua arvontaan. No, minä sain sitten toimia onnettarena, kun en osallistunut arvontaan. Eräs tuttavani sai kirjapaketin ja hän tokasi, että eihän hän harrasta lukemista, että meinaavatko he nyt laittaa hänet lukemaan? Ja naureskeli mielissään saamastaan palkinnosta. Meinasin sanoa, että onnetar suosi sitten oikeaa henkilöä Hyvillä mielin läksin sitten kotiin.

Kotona hetken pähkäilin, että tulenko nettiin, vai alanko lukea lainaamaani, elämäni ensimmäistä, Stephen Kingin opusta Liseyn tarina. Olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut tämän miehen kirjoista. Uteliaisuuteni vei voiton ja tulin hetkeksi koneelle. Kuinka ollakkaan hetken kuluttua Karhean Komea Mies kirjautui meseen. Jonkin aikaa odotin hänen yhteydenottoaan ja rohkaisin mieleni ja moikkasin häntä. Siitä sitten aloimme jutella päivämme kuulumisia. Hän oli justaan tullut puntilta ja kokkaili ruokaa; kanaa ja tummaa makaronia ja jälkkäriksi pelkkää rahkaa. Voi hitsi, mullekin tuli nälkä, vaikka en kanaruokia syökään. Iltapalaksi join vain vettä, sillä kovaa kyytiä haluan uudistaa elämäntapojani tämän miehen innostamana. Hän on justaankin dieetillä, vaikka olen sanonut, että hän on komea juuri sellaisena, kuin hän on ja että miehellä saakin olla masua Mielestäni on hienoa, että hän on alkanut huolehtia itsestään ja samalla antaa myös minulle ajattelemisen aihetta ja olemme jutelleet pitkät pätkät kaikkia laihdutusjuttuja. Se on varsin uutta minulle, nimittäin jutella miehen kanssa dieettijuttuja! Oli kyllä ihanaa viettää muutama hetki miehen kanssa kuulumisia vaihdellen.

Tänään sitten aloitin aamuni pitkällä lasillisella kylmää vettä. Join ison mukin kahvia ja söin yhden viipaleen moniviljaleipää juustosiivulla. En tullutkaan kahvimukini kanssa koneelle, vaan katsoinkin maikkarin Huomenta Suomea. Kahdeksan aikoihin aloin pukea suuntanani lenkkipolku, pitkästä aikaa. Pakkasta oli mittarissa reilut 10 astetta, mutta en antanut asian haitata. Rohkeasti lähdin kävelysauvojeni kera ulos ja kohti metsäreittiä, joka on ollut lenkkipolkunani jo pidemmän aikaa. Siellä oli hyvinmuodostunut latu-ura, jossa oli kaksi latua ja luistelubaana välissä ja siinähän sitten lähdin käpöttelemään eteenpäin. Muutamia kertoja pysähdyin huilaamaan ja ihastelemaan maisemia ja miettimään Karhean Komeaa Miestä. Minulla oli pitkästä aikaa hyvä mieli ja mukava tunne sydämessä. Olin iloinen, että olin raahautunut lenkille sauvojeni kera. Kolme varttia lenkkini kesti ja saavuin kotipihaan. Tyhjäsin postilaatikon ja tulin sisälle lämpimään. Kummasti poskeni alkoivat hehkua punaisina ja lämpiminä. Istahdin lukemaan lehteä ja juomaan taas ison lasillisen kylmää vettä. Voi että vesi maistui hyvälle lenkin jälkeen!

Nyt olen sitten ollut koneella, palkintoni lenkin jälkeen! Pyykit peseentyvät koneessa ja aurinko paistaa. Kympiltä join taas mukillisen kahvia, jonka olin laittanut aamulla termariin. Oli jo nälkä, mutta huijasin vatsaani kahvilla, kun en vielä halunnut syödä. Veljen avovaimokin piipahti muksujen keralla tuossa ovellani hetken aikaa juttelemassa. Kertoi aika avoimesti veljeni puuhista; tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Kyllä tuli ikävä fiilis, mutta kuinkapa minä voisin auttaa asiaa, kuin vain kuuntelemalla naisen vuodatusta ja antamalla myötätuntoa. Ihan alkaa itkettää, kun miettii asiaa Ei ole kyllä ensimmäinen kerta, kun itken veljeni puolesta, tai siis hänen takiaan. Olen niin herkkä itkemään.

Kaikesta huolimatta minulla on hyvä mieli, sillä jaksoinhan käydä lenkillä monen lenkittömän viikon jälkeen