Huh huh huijaa, millaista pyöritystä viime yön uneni oli!!!

Ensin hätistelin kaiken maailman öhkömönkijäisiä itsestäni irti, joita oli joka paikassa liimautuneena minuun. Sitten olin valtavassa tavaratalossa, jossa isolta ruudulta näytettiin pienelle kilpailujoukolle, kun uusia osastoja avautui tavarataloon. Missään ei näkynyt myyjiä, vain me neljä kilpailijaa ja toisella joukkueella oli vain kaksi ryysyihin pukeutunutta vanhaa rouvaa.

Yhtäkkiä ulko-ovet avautuivat ja sisään tulvahti todella kylmää ilmaa. Toinen vanhoista rouvista istahti huonovointisena tuoliin ja pyysi minua sulkemaan ovet, että hänelle tuli hirvittävän huono olo kylmästä ilmasta, että hän ei saa kunnolla hengitetyksi. Suljin ovet ja sitten sitä oltiinkin jo kilpailemassa. Piti etsiä erilaisia esineitä, joita toinen joukkue oli piilotellut eripuolille tavarataloa. Siellä oli erinäisiä lehtikasoja ulkoa tuotunakin, ihan kuin olisi syksy ollut, vaikka ovien avauduttua sisään tulvahtikin pakkasilmaa.

Kilpailun tiimellyksessä minun piti olla kotivahtina porukoiden talolle ja keittää vieraille kahvia, joita tupsahti vallan yllättäin kyläilylle, vaikka vanhempani olivatkin jossain patikointireissussa. Meidän edesmennyt koirammekin oli vielä hyvävointisena voimissaan unessani vahtimassa taloa.

Taas mentiin kilpailuun mukaan ja nyt oli vuorossa arpalipukkeen arvonta, ketkä kaikki pääsevät XL5 keikkatauolla takahuoneeseen metsästämään nimmareita ja levyjä. Minulla oli nippu eri bändien ja miesmalleista tehtyjä fanivihkosia ja yritin pinosta etsiä juuri XL5:n vihkosta, kun kovaäänisestä alkoi tulvia korviimme arpalipukkeiden numerosarjoja. Minä en löytänyt millään omaa lipukettani, kaikkia muita lipukkeita kylläkin. Ympärilläni pyöri ihmisiä etsimässä omia lippusiaan. Sitten kovaäänisistä alkoi soida XL5:n taukomusiikkia, joka tarkoitti sitä, että osa faneista oli päässyt jo takahuoneeseen. Rappusilta katsottuani huomasin takahuoneen ovella pari miestä ja menin fanilehtisen kanssa heidän juttusilleen ja pyysin päästä tapaamaan poikia takahuoneeseen. Löysin piilossa olleen lipukkeen, joka oli leimattu jo vuonna 1994 ja arvelin, että ei se ole kyllä sovelias enää. Annoin lipukkeen kuitenkin henkivartijana toimivalle isokokoiselle miehelle ja näytin hänelle myöskin fanilehtistä ja kerroin, että olin fanittanut poikia jo nuorena tyttönä. Mies otti lehtisen ja lipukkeen ja lähti ohjaamaan minua takahuoneeseen, jonne piti nousta rappuset ylös. Hän sanoi, että tuskin pojilla enää levyjä on, mutta hän yrittää etsiä minulle yhtä heidän varastosta. Sitten olimmekin ylätasanteella, jossa oli kolme bändin pojista katsomassa töllöä. Huomasin, että he katsoivat juuri sitä ennustuskilpailuohjelmaa. Sanoin heille, että olin kyseisessä ohjelmassa juuriollut kilpailemassa. Yksi bändin pojista oli suuri suosikkini, johon olin salaa ihastunut. Hänellä oli söpösti tummaa hiusta toisen silmän päällä ja hän moikkasi minua tuttavallisesti. Muistin, kuinka hän heidän keikan aikana oli katsonut minua lavalta, kun olin ihan lavan tuntumassa. Meillä oli siis ollut katsekontaktia Minusta tuntui jännältä olla lempibändini poikien kanssa hetken aikaa nelistään, kunnes se henkivartija tuli levyn ja sen minun vihkosen kanssa takasin luoksemme ja pääsin pyytämään pojilta nimmarit vihkoseeni. Ihmettelin, kun muita poikia ei näkynyt missään, vain nämä kolme, sillä lavallahan heitä oli ollut ainakin kymmenen komeeta miestä esiintymässä, ihan kuin he olisivat olleet Hunksit Sain kuitenkin kaikkien esiintyjien nimmarit vihkoon, sekä levyyn, joka oli muuten tuplalevy ja siinä oli toinen Hunksien levy, jolla he tanssivat... Oli aikani palata yleisön joukkoon takahuoneesta, sillä oli vielä ratkaisematta, kumpi joukkue voittaa ennustuskilpailun. Jotenkin ihmeesti se oli nyt tauolla, oliko sitten meneillään extrapitkä mainoskatko.

Olin onnellinen, kun olin päässyt takahuoneeseen ja saanut levyn sekä nimmarit. Pojat palasivat tauolta takaisin esiintymään ja pääsin taas lavan lähelle seuraaman heidän esiintymistään. Taas tuo tummahiuksinen mies katseli laulaessaan minua ja hymyili ihanasti. Vastasin hänen hymyynsä..