Koko eilisen illan ja tämän aikaisen aamun pohdin kahden miehen välillä, että kummasta olen kiinnostunut enemmän ja kumpaisen kanssa minulla on enemmän yhteistä.

Tulin sitten siihen tulokseen, että sen miehen, jota kohtaan tuntemani lämpöiset tunteet olivat jo jotenkin lopahtaneet, niin hänen  kanssaan olemme jutelleet niin monenmoisista asioista, että se kyllä painoi vaakakupissa kaikkein eniten.

Tein sitten vihdoinkin lopullisen päätöksen, että tähän mieheen haluan tutustua vielä paremmin, enkä halua menettää häntä. Hän on jotenkin niin söötti mies, omalla tavallaan komea. Tottapa hän on minua yli kymmenen vuotta nuorempi, mutta jotenkin olen päässyt jo yli tuosta ikäeroasiasta, eikä se tunnu enää niin ilikiältä, kun se silloin alkuun tuntui, kun tutustuin häneen.

En kyllä saata ymmärtää, miksi minun pieni pääni on ollut näin pyörällä tässä viime aikoina. Eilen kyllä tuli itkettyä kovasti, kun tuntui, että ihan sekoan niiden tunteiden pyörteisiin ja tuli pieni ahdistuskohtauskin. Onneksi on lääkkeet tuota varten ja se olo tasoittui. Nyt minulla on sydämessä ihanan rauhallinen tunne. Enää en halua muuttaa päätöstäni.

Rakkaus saa tulla minun elämääni, olen valmis sille

Lähden keittämään aamukahvia ja lukemaan kirjaa.