Oli sivusto tuossa jonkin aikaa jökissä, enkä päässyt millään tänne. Meinasin jo huolestua, että eikö nyt koko päivänä pääse vuodatteleen tuntojani. Onneksi nyt sitten onnistui

Eilinen meni aika mukavasti. Aamutuimaan kävin latelemassa juttua tänne sivustolle ja muutenkin pyörin netissä. Sittenpä soittelin äiteelle ja rupateltiin vajaa puoli tuntia, oli niin paljon asiaa. Oli kyllä mukava jutella. Kyllä mulla on sitten ihana äiti

Puhelinkeskustelun jälkeen katastin tilanteen ja totesin, että on liian kylmäää lähtee lenkille, kun melkein -20 astetta pakkasta oli. Pikaseen vain käväsin hakemassa postin ja siellähän oli kirje isukilta. Oli kyllä mukava yllätys.

Vanhempani ovat siis eronneet, kun olin pikkutyttönen vielä. Isukki elelee yksinään ja äitee on uusissa naimisissa ja minulla on siis kaksi veljeä. Isäni löysin uudelleen vuoden 2008 loppuvuodesta, kun etsintöjeni jälkeen löysin hänen osoitteensa väestörekisterikeskuksesta ja kirjoitin hänelle isänpäiväkirjeen. Siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä puhelimitse ja kirjeitse. Nyt tämän viimeisimmän kirjeen mukana oli taas pieni rahasumma, joka näin työttömällä tuli tarpeeseen. Minusta muutenkin on tullut pihi, kun sain vihdoin oman auton, tosin vanhempien vanhan kaaran, mutta kuitenkin.

Isukin kirjeen luettua tuli jotenkin niin haikea mieli ja ihan pisti itkun simmuun Ihan selvästi taas sydämessä on isänikävä. Olisin niin halunnut, että isä olisi tullut luokseni ja ottanut halaukseensa. No, vielä se ei ole mahdollista, ehkä jonakin päivänä.

Sen itkuhetken jälkeen tulin taasen koneelle ja vuodatuksen sivuille tulin etsimään jotakin mielenkiintoista luettavaa, kun en halunnut mennä kirjaa lukemaan. Nyt muuten olen aloittanut Sophie Kinsellan Himoshoppaaja vierailla mailla-kirjan lukemisen. Alku siinä on ainakin vaikuttanut huvittavan hauskalta. No, löysin sitten eräästä blogikategoriasta yhden blogin, josta luin viimeisimmän kirjoituksen ja sen jälkeen vasta ihan ensimmäisen kirjoitelman. Teen näin aina, kun vierailen jollakin uudella blogisivulla. Blogin teksti vaikutti melko mielenkiintoiselta ja päätin jatkaa lukemista.

Tunnit vierähtivät ja välillä kävin syömässä ja taas palasin jatkamaan kyseisen blogin lukemista. En malttanut lopettaa kesken. Alussa olin saanut vaikutelman, että blogin kirjoittaja on joku keski-ikäinen vanhapiika, mutta kun aloin lukea blogia alusta, sainkin seiville, että kirjoittaja on minua ainakin vuoden nuorempi. Teksti on hyvin luettavaa ja asiat, joita hän blogissaan käsittelee, vaikuttavat mielenkiintoiselta ja jotenkin niin ajankohtaisilta itselleni. Kyseessä on tietenkin miesjutut On ollut hauska seurata hänen seikkailujaan treffiviidakossa ja suurella mielenkiinnolla menen tämän tekstin kirjoitettuani jatkamaan lukemista.  Jollain tapaa siis se blogi eilen koukutti minut ja sai pähkäilemään omia miesjuttujanikin ja se tuntui hyvältä. Tulipa siinä muutamia ahaa-elämyksiäkin ja sekös minua ilostutti.

Maltoin lopettaa blogin lukemisen vasta, kun lempisarjani Kauniit ja Rohkeat(kyllä, olen koukussa!) oli alkamassa töllöstä ja oli mentävä seuraamaan sitä. Ohjelman tiimellyksessä päätin, että poistun sivustolta ja katastan mesepuolen, josko Ihana Mies olisi mesessä ja saisin vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanasen. Jotenkin minulle tuli tarve keskustella Ihanan Miehen kanssa. Tämä nykyinen ihastukseni kantakoon nyt sitten tästä lähtien sanaa Ihana Mies.

Jonkin aikaa sain odotella mesessä, mutta ajattelin, että en sulje sitä vielä, että käväsen tässä välissä facebookissa kattomassa, ketä kamuja siellä olisi. No, jonkin aikaa ehti kulua ja näin, kun Ihana Mies kirjatutui meseen. Heti huulilleni pyrki hymy Mietin hetken, että laitanko hänelle Moi, vai odotanko hänen viestiään. Aloin sitten ajatella päivällistä mietintääni(olin pähkäillyt, että laitanko hänelle töihin pienen tekstarin, mutta en kuitenkaan tohtinut päivällä häntä lähestyä). No muutama minsa kerkesi kulua ja Ihana Mies moikkasi minua ja aloimme jutella. Minähän puluputin hänelle pitkät litaniat päivän kulusta ja mietinnöistä. Sitten tajusin, että ehkä kirjoitin hänelle liikaa ja kysyinkin, että puhuinko hänet pyörryksiin. Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että Et. Sen jälkeen hän laittoi, että hänen on mentävä ja että moi. Olin vähän ällikällä päähän lyöty, että hän noin vain lähtee pois keskustelusta. Olin sittenkin kirjoittanut liikaa Ajattelin, että annan hänen mennä menojaan, että edellisenä iltana olin tehnyt hänelle vähän samanlailla:hän kun oli innokas juttelemaan pidempään, valitin, että päätä alkoi kovasti juilia, että on päästävä äkkiä pois koneen vierestä. Tässä sain nyt palkkani Lähdin sitten itsekin pois koneelta, sillä ei tuntunut enää hyvältä istua koneen ääressä.

Menin makoilemaan sängylle ja avasin radion. Hetken aikaa musiikkia kuunneltuani, minua alkoi itkettää jostain kumman syystä. Olin koko päivän ollut koneella ja lukenut blogia, olin selvästikin väsynyt ja jotenkin ylikuormitettu miesjutuista. Se sai minut muistamaan omat ikävät kokemukseni miesviidakossa. Jonkin aikaa itkettyäni radio novalla alkoi soida Neljän Ruusun Tahdon-biisi ja päätin, että se olkoon illan viimeinen biisi, jonka radioista kuuntelen. Biisin kuunneltuani lähden odottamaan Frendien illan jaksoa. Niin teinkin. Tuli hyvä mieli uudelleen

Meinasin illemmalla laittaa Ihanalle Miehelle vielä pienen tekstarin, mutta taaskaan en tohtinut. Otin sitten kirjan kaveriksi ja lähdin sänkyyn lukemaan. Sain ainakin kihertää naurusta sitä himoshoppaaja-kirjaa lukiessani ja taas mielialani nousi. Hyvillä mielin aloin nukkua.

Tänä aamuna sitten heräsin jo ennen neljää kuuntelemaan taas radio novaa. Minusta on ihanaa ensimmäiseksi aamulla kuunnella radioo, varsinkin aamutuimaan, kun sieltä tulee niin  "pehmeää" musiikkia ja koko muu talo on ihan hiljainen. Mii laikii

Jostain kumman syystä tuli sitten surullinen olo, kun muistelin, kuinka olin menneisyydessä kohdellut tätä nykyistä Ihanaa Miestä. Olin nimittäin sanonut hänelle useasti todella pahasti, että mee pentu matkoihisi, että en tykkää susta yhtään!!!! Yritin silloin karistaa häntä luotani pois, että etsisi jonkun oman ikäisensä mimmin ja rakastuisi siihen. Kuitenkin aina hän jatkoi moikkailujaan mesessä, kuin ei ois mitään tapahtunut ja minä jatkoin pahojen sanojen latelua. En halunnut, että hän tykkäisi minusta, kun olen häntä yli 10 vuotta vanhempi. Hän kuitenkaan ei ole enää mikään opiskelija, vaan käy töissä ja asuu omillaan ja sitä paitsi hänellä on nykyään aika seksikkään näköinen auto Olen pitänyt häntä niin sanotusti pannassa mesestäni, eli olen poistanut hänet meselistastani useasti ja estänyt häntä laittamasta viestejä minulle. Sitten hän on laitellut minulle tekstareita puhelimeen ja jokin on saanut useasti minut lämpenemään hänelle. Tiemme tähän mennessä ei ole siis ollut helppo, eikä yksinkertainen. Minä olen pyristellyt useasti vastaan. Nyt vihdoin olen tullut tulokseen, että Hänet minä haluan elämääni ja Häneen haluan Rakastua koko sydämelläni Nyt olen jo vahvasti ihastunut ja ajattelen häntä usein, päivittäin, tunneittain, koko ajan Odotan hetkeä, että pääsen hänen juttusilleen, halaamaan häntä, suutelemaan......

Tulkoon tästä päivästä ihanan hauska ja mukava ja ikimuistoinen torstai