Meninpä illalla hyvillä mielin nukkumaan yhdeksän maissa, kun niin jo väsytti Kunnian hinta- sarjan jakson jälkeen. Ajattelin, että nukun nyt kunnon yöunet.

No, kuinkas sitten kävikään. Luurini piippasi yön tunteina muutamat kerrat viestiä eräältä heppuselta, jonka olin jo halunnut unohtaa. Laitoinkin hänelle viestin, että Unohda minut. No, luuri hiljentyi, mutta en saanut enää unta. Tulin sitten koneelle ja aukaisin mesen ihan huvikseni ja ajattelin, että ei siellä ketään ole tähän aikaan, mutta olipa Hän siellä ja heti laittoi mulle meseviestiä. Laitoin hänelle, että en tykkää hänestä, kun herätti minut. Pyyti anteeksi, mutta sekös minua suututti entistä enemmän ja aloin itkeä. Laitoin hänelle, että menen katsomaan jotakin leffaa, josko uni sitten tulisi. Suljin mesen.

Meninkin fin-tv-sivustolle ja yritin katsoa muutamaakin leffaa, mutta eivät toimineet kunnolla, vaan tökkivät ja taukoilivat. Mitä iloa sellaisista leffoista on, joita ei pysty kunnolla katsomaan? Tässä sitten ihmettelen, että mitä oikein tekisin?

Vois mennä töllöstä katsomaan dvd:ltä Sinkkuelämää, mutta jotenkin ei vaan jaksa mennä olkkariin. Ehkä haen sieltä lukemani kirjan ja jatkan sen lukemista sängyssä, niin ehkä unikin alkaisi pikkuhiljaa maittamaan. Mulla on kirjastosta ollut lainassa Tuula Rotkon neljä opusta, joista olen jo kaksi lukenut: Susi ja surupukuinen nainen(en muista tarkkaan nimeä) Ja Rakkautta vainon aikaan(oli aika hyvä kirja) ja nyt luen Riikka näkijä-kirjaa. Yksi kirja oli vielä, jota luin parikymmentä sivua alusta, mutta jonka sitten jätin kesken, kun siinä kerrottiin hylkeenpyynnistä. En vaan voinut lukea sellaista. Saman taivaan alla oli sen kirjan nimi, jota en lukenut loppuun. Kirjat ovat olleet minulla lainassa nyt viikon, eli aika nopeeta olen lukenut, kun kolmas opus jo menossa. Rakastan niin lukemista ja nyt ei ole ollut muutakaan puuhaa niin on saanut keskittyä kirjaan oikein antaumuksella Lähdenkin kirjan pariin, heipä hei