Mua ottaa päähän aivan älyttömästi! Heräsin puoli tuntia sitten ihanilta, melkein kolmen tunnin päiväunilta ja olo oli todella ihana. Aurinkokin vielä paistaa ulkona, mutta pakkasta on reilut 15 astetta. Join kahvit omenajugurtin kera ja aloin lukea sitä himoshoppaaja vierailla mailla-kirjaa. Jossain välissä huomasin, että mua vitutti  lukee sitä kirjaa. Se pari oli justaan saapunut johonkin ihanan yleelliseen maalaishotelliin ja Beckyn sinne erikseen lähettämä matkalaukku vaatteineen ei ollutkaan saapunut sinne. Mua alkoi se vituttaa siinä kirjassa, vaikka tuntuikin aika koomiselta, että muijan pitää tulla nyt toimeen ilman ihania asusteitaan. Ihmetellä täytyy, kuinka puolessa tunnissa meikän mieliala romahtaa ihanasta suoraan vitutuksen valtaan En halua olla näin suuttunut, mutta minkäs tekee. Sitten keksin, että väsään pikapikaa pienen pannarin uuniin paistumaan. No, vehnäjauhot on niin lopuillaan, että tein sen pannarin ruisjauhoista ja nesteenä oli päivällisten kuorittujen perunoiden neste(tein muussia päivällä). Saa nähä, millaista siitä pannarista tulee, se on nyt jo uunissa paistumassa.

Mun oli suuntana lähtee tänään katastaan sitä, että onko se puikkopiiri tuolla suntiolassa, mutta kun kerran on koko päivän ollut näin pakkasta, niin en ole sitten lämmittänyt autoa, en sitten lähde minnekään. Sen puikkopiirin aika ois ollu neljästä yhdeksään. Kerroin siitä eilen Ihanalle Miehelle ja nyt hän ei ole sitten mesessä, sekin vituttaa mua! No, mä olisin vain kaatanut tämän vitutuksen hänen päälleen ja toivonut, että hän olisi sanonut minulle jotain ihanaa, joka olisi nostattanut hetkessä mielialaani. Nyt olen tämän vitutuksen vallassa varmaan koko loppupäivän  Äääääh, mä haluan sen ihanan olotilan takaisin itselleni, joka oli puoli kolmelta........

Jee, Ihana Mies tuli meseen...