Olen tehnyt pieniä muutoksia elämässäni kuluneen viikon aikana. Jo oli aikakin moiseen. Olen nääsen ollut hyvinkin riippuvainen eri säteistä ja niissä olen kulutellut tätä työttömän opiskelija- aikaani aika rutkastikin. Olin jo jonkin aikaa huomannut itsessäni piirteitä siitä, että olen jo kyllästynyt kiertelemään eri sättejä, mutta siitäkään huolimatta en osannut moista toimintaa lopettaa. Olin siis koukussa totaalisesti niihin. Jotenkin tuntui siltä, että aina piti löytää uusi mies juttuseuraksi, siitä tuli kuin huumetta minulle.

Viikonloppuna sitten päätin, että tällaisen jutun on kyllä loputtava, tai kulutan itseni ihan puhki. Suunnittelinkin, että maanantaina yritän pysytellä kaukana koneesta, etten vain sortuisi kirjautumaan sättiin. No, iltapäivään kestin olla ilman koneella käyntiä ja sitten oli pakko istahtaa koneelle ja kirjautua sättiin lueskeleen juttuja. Silloin huokaisin oikein helpotuksesta, kun odottava piina oli ohi ja olin sätin sivulla. Siinä huomasin, että piru vie, tästä on tultava loppu. No, tunnin verran olin koneella ja sätissä ja sitten suljin koneen ja menin olkkariin ja otin kirjan käteeni. Jonkun aikaa sitä lukiessani aloin ajatella asiaa. Tulin siihen tulokseen, että olen niin yksinäinen, että sen takia roikun päivittäin eri säteissä lueskelemassa toisten juttuja ja välillä viskomassa omia kommentteja sinne väliin. Taas jatkoin kirjan lukemista. Päässäni pyöri erinäisiä ajatuksia ottaa luuri käteen ja laittaa viestiä eräälle miespuoliselle kaverille ja kysellä hänen kuulumisiaan, kun olimme edellisen päivän aamuna viimeksi jutelleet mesessä. Kuitenkin ajattelin, että annetaanpa tämän asian nyt rauhoittua ja että olen nyt vain itseni kanssa tässä sohvatuolissa tämän kirjan kanssa.

Joku tovi siinä kului, välillä luin kirjaa ja taas välillä ajattelin, että millaisiahan miehiä siellä sätissä nyt mahtaa olla? Mitä ihanaa menetän, kun en ole sätissä juuri nyt, vaan istun täällä sohvalla tämän opuksen kanssa? Sitten taas ajattelin sitä kaveriani, jolle jo meinasin aiemmin laittaa tekstaria, että ottaispa hän minuun yhteyksiä nyt. Mun oli vaikea olla yksin ja kuunnella naapurista kuuluvaa puhetta. Tunsin oloni todella yksinäiseksi. Sitten tulivat kyyneleet Itkin jonkin aikaa yksinäisyyttäni ja sitten kuivasin kyyneleet ja taas välillä luin kirjaa. Ihan, kuin olisin yrittänyt puhdistautua sen kyynelvirran myötä ja ehkä niin kävikin.

Seuraavana päivänä uskaltauduin jo olemaan koneella, mutta en sortunut sättiin. Katselin fin-tv:ltä 2012-elokuvan ja se oli kyllä huikaisevan hyvä. Suosittelen! Taas iltaa vietin kirjan parissa ja taas tunsin oloni yksinäiseksi ja taisipa ne kyyneleet vieläkin virrata, vaan ei enää niin vuolaana, kuin edellisenä päivänä. Taaskin mietin, josko laittaisin tekstaria sille miespuoliselle ystävälleni, mutta en laittanut. Yritin vain tolkuttaa itselleni, että minun pitää nyt olla oman itseni kanssa tässä ja nyt, eikä sekoittaa miestä tähän juttuun. Tavallaan pelkäsin  hiukan, että en enää kuule tästä miehestä mitään, jollen laita hänelle tekstaria.

Eilen tuli sitten paikallislehti postissa ja syynäilin sitä suurella mielenkiinnolla, mitä kivaa toimintaa sieltä mahtaisi löytyä. Eteeni tuli juttu seurakunnan diakoni-työstä ja siitä, että vapaaehtoisia kaivataan vapaaehtoistyöhön, esimerkiksi yksinäisten ihmisten juttukavereiksi ja nauhoittamaan luettua paikallislehteä yms. Jotenkin mieleeni tulvahti ajatus siitä, että miksipäs minä en voisi ilmoittautua vapaaehtoistyöhön, että se voisi olla mukavaa vaihtelua tähän opiskelija-arkeen. Keväämmälle on kyllä tiedossa yksi työkokeilujuttu, mutta vielä ei ole sen aika. Olisi jotenkin mukavaa lähteä kokeilemaan ihan uutta. Sitten mieleeni tuli, että olin samaisen paikallislehden edellisimmissä numeroissa nähnyt jutun tulevasta puikkopiiristä, joka kokoontuu joka toinen torstai tässä lähellä. Tarkkaa aikaa en muistanut ja kävinkin lehtiä läpi. Tietysti se lehti, jossa juttu oli ollut, oli jo mennyt lehtienkeräykseen. Kuitenkin löysin kaupungin menoista pienen ilmoituksen tästä puikkopiiristä ja toinen kokoontuminen on siis viikon päästä. Laitoin ajan heti allakkaani ylös, että muistan sen. Minulla kun on koukutettavana yhdet lapaset, mutta jostain kumman syystä en ole niitä kutonut taas pitkään aikaan. Vasta varsia olen kutonut niihin. Mulla kun on kahdet kutimet ja aina vuorotellen kudon toista ja taas toista. Aina yleensä kymmenen kerrosta ja sitten vaihdan toiseen.

Oho, onpa tähän tullut tekstiä  Tuntuu jotenkin hyvältä purkaa kuluneen viikon tapahtumia, kun en mä päiväkirjaani näin vuolaasti kirjoita. On mulla sitten erikseen sellainen kirjanen, jonne kirjoittelen aina välillä oikein useimpiakin sivuja tekstiä, kun haluan kynällä kirjoittaa. Se on hyvää vaihtelua aina välillä.

No niin, eilen sitten vihdoinkin osuttiin tämän mukavan mieshenkilön kanssa yhtäaikaa meseen ja juteltiin jonkin aikaa. Tunnustin hänelle, että olin kaivannut hänen mukavaa juttuseuraansa ja että olin pähkäillyt laittaa hänelle viestiä, mutta että ajattelin antaa asian rauhoittua. Kerroin myöskin hänelle, että olen lopettanut säteissä roikkumisen ja että olin ollut niihin aika koukussa. Jotenkin mun oli vain kerrottava se asia jollekin ja sen kertominen tuntui hyvältä. Varsinkin se, että olen lopettanut sen touhun jo. Häneltä tuli hymyhymiö Sit juteltiin muutakin ja tuntui kyllä hyvältä. Ajattelin jo hiukan, että tässäpä saattaisi olla mies, johon voisin tykästyä. Antaa ajan nyt näyttää, kuinka juttu etenee. Hän ei tosin ole mikään uusi tuttavuus, olemme mesetelleet jo varmaan parin vuoden ajan aina silloin tällöin ja laitelleet viestejä ja myös juteltu luurissa ja nähneet toisemme camin kautta. Vielä se kasvokkain kohtaaminen on kuitenkin kokematta, vaikka siitäkin on ollut juttua. Toivon, että tämä asia etenee omalla painollaan ja rauhassa. Pienesti kyllä pidän tästä miehestä. En kuitenkaan ole ihastunut, enkä varsinkaan rakastunut. Olen tässä viime aikoina liikaa haahuillut muihin suuntiin, joten nyt on aika rauhoittua ja sitä olen tehnytkin ja aioin vielä jatkaakin.

Tänään sitten poistelin parit käyttäjätunnukset ja se tuntui hyvälle. Tämän bloginkin nimesin uudelleen, ihan vain huvin vuoksi ja merkiski siitä, että uuditunut olen. Lähden lämmitteleen eilen keittämääni lihasoppaa. Pakkastakin jopa -25 astetta, kun aamulla oli -26, taitaa olla oman mittarini ennätykset. Kyllä se tuntuikin kylmältä, kun hain postit. Ei kyllä hutsita lenkkeilyt hrrrrrr