Kävin, kuin kävinkin tänään ottamassa sikainfluenssarokotteen. Oma aikani oli kahdesta puoli neljään ja havahduin vasta varttia vaille kolme miettimään, että lähdenkö sairaalalle, vai enkö. No, onneksi olin jo yhden reissun tehnyt autolla kirjastolla, joten auto oli vielä jotenkin lämmin. Ei siis tarttenut odottaa, että ois johdon päässä lämmennyt. No, lähdin ja meinasin mennessä ajaa sairaalan tienhaaran ohitse, kun olin niin ajatuksissani. Onneksi perässäni ei tullut autoa ja pääsin viime tingassa kääntymään sairaalalle. Ilmottauduttuani ehdin istahtaa tuoliin ja samassa minut kutsuttiin sisään piikitettäväksi. Eihän siinä kovin kauaa mennyt. Hoitajat kertoivat, että päivemmällä porukkaa oli joutunut odottaan ihan pihallakin saakka. Lopuksi he kysyivät, että onko minulla särkylääkettä ja myönsin, että on ja sanoivat, että hetken aikaa saat odotella ja istuskella vastaanotossa, ettei vain tule mitään. No, istuin reilu viis minsaa lehteä selaamassa ja lähdin autolle. Se oli pikainen reissu. On mulla kyllä ihan hyvä mieli, että kävin ottamassa sen piikin. Nyt vain sitten odotellaan, mitä oireita siitä tulee. Minussa kun ei ole ollut kunnon kuumetta pitkään pitkään aikaan. No, sitten pitää vain olla vuodepotilaana.

Eilen sitten sain hetkisen viettää ihastukseni kanssa mesessä. Ehdin hänelle kertoa, että olen miettinyt häntä koko viikon, niin samassa hän hiljeni ja lähti pois mesestä. Kyllähän mua alkoi itkettään Puolen tunnin päästä laitoin hänelle tekstarin, että hän on saanut minut tykästymään itseensä. Luurini oli hiljainen koko loppuillan. Lähdinpä sitten koneeltakin pois.

Olin jo jonkin aikaa ehtinyt nukkua, kunnes kännykkäni piippasi viestiä saapuneeksi:"Et kai vaan nuku?" Pakkohan siihen oli vastata. No sit hän pyyti mut koneelle, enkä miettinyt hetkeäkään. Niin mä sitten päätin, että annan tilaisuuden tälle miehelle tulla mun elämääni. Tulevaisuus näyttää, miten pitkälle juttu johtaa. Nytkin hän on mesessä ja välillä jutellaan ja tuntuu hyvälle