Onpa ollut aika voimia vievä päivä tänään! Aamupäivällä oli lääkäriaika. Sit oli reilu tunti luppoaikaa ja oli uusi tapaaminen, jossa täyteltiin eräs hakemus. Hiukan vajaa kaksi tuntia siinä meni, mutta onneksi saatiin se postitusvalmiiksi :) Nyt sekin on sitten pois päiväjärjestyksestä. Olinkin ajatellut sitä hakemusta jo loppusyksystä lähtien, kun sain ne laput postin mukana.

Olin kyllä aika väsynyt, ku tulin kotiin pyöräni kanssa. Väsynyt ja onnellinen, kun vihdoinkin koettelemukset oli takanapäin, jota olin jänskättänyt koko viikonlopun.

No, tuossa alkuillasta sitten sain erään puhelinsoiton ja sain suru-uutisen, eräs tuttu mies oli kuollut viikonloppuna. Jotenkin se uutinen oli odotettavissa, kun ottaa huomioon sen miehen elämäntavan, alkoholisti :( Kyllä mä pienen itkun itkin sen puhelun jälkeen ja sit päätin, että soitanpa surunvalittelusoiton ja niin tein. Surullinen mä olen sen sukulaisnaisen puolesta, en osaa surra sitä miestä, sillä hän oli kaikki nämä reilu kahdeksan vuotta jotenkin piiloilkeä minulle :( Jotenkin helpottunut olen, että se mies ei enää ole keskuudessamme. Kaikella on aikansa, niin myös meillä ihmisillä on tietyn pituinen matka kuljettavana täällä maan päällä. Jotkut lähtee aiemmin ja jotkut hiukan myöhemmin. Tämä kirjoitus olkoon omistettu hänen muistolleen.

Aurinko paistaa risukasaan ja toivon, että tämä sukulaisnainen löytäisi vielä elämäänsä hyvä miehen :)